Kun homma leviää käsistä...

Joo-o. Järjellä, haluamisella sekä sisustamisella harvoin on vissiin mitään tekemistä keskenään? Muutama päivä sitten alennusmyyntireissulla eksyin Salossa minulle uudelle kirppikselle. Melkoinen aarreaitta, josta uupuivat vaatteet yms tavarat ja myynnissä ainoastaan huonekaluja, astioita yms tarpeellista.

Pidemmän aikaa olen haaveillut kivasta avohyllystä keittiöön. Isolle ei tilaa ole, joten pienempi avohylly on ollut mietinnässä. No, tuolta uudelta kirppikseltä sellainen sitten löytyi. Hintaa huimat 2e.

Tutkimusmatkan jatkuessa silmiini iski aivan liian iso, ruman värinen sekä muutoinkin melkoisen mauton astia/lautashylly. Myyjäsetä oli ilmeisesti havainnut, ettei unenpuutteesta kärsivällä äidillä kaikki hoksottimet ole ihan kohdallaan, joten setä pelmahti paikalle ja kertoi rumiluksella olevan hintaa huimat 10e. Luoja! Valkoinen maalipurkki ja suti vilahtivat mielessäni ja vielä nopeammin vilahti mielestä pois ajatus, ettei se meillä mihinkään mahdu. Ja niin päätyi rumilus pökötin takakonttiin. 

Kotona tätä liki 130cm leveää hyllyä oli hieman haastava kannella piiloon isännän valvovan silmän alla, joten asia piti kääntää voitoksi. Iloisena kerroin, jotta hylly tarvitsee seinän ja siitä se ajatus sitten lähti... 

Tässä välissä voisin varmaan mainita, että makkarin listat ovat odottaneet asentajaansa kohta 3 vuotta, samoin vessan paneelikatto. Nämä ovat siis remonttihommia, joista en ilman ukon apua suoriudu. Samaan kategoriaan meni tämä seinäkin. 

Odotukseni siitä, että mitään hetkeen tapahtuisi, ei varmaankaan ollut kovin ennalta-arvaamaton? Vaan kuinkas kävikään... 

Aamulla meillä näytti vielä tältä (anteeksi kaaos)

Ja illalla näyttää tältä...

Maalia ja tapettia se vielä kaipaa, mutta rumiluksella on seinä, johon asettua =D

Ja itse rumiluskin on jo valkoinen 

Ja koska seinässä ei nyt vielä tarpeeksi ole, pitää keittiön ja olkkarin lattiakin uusia. Melkoisen vaativa rumilus =D

Hermojen menetystä

Mulla on huono tapa "eksyä" rautakaupoissa tapettiosastoille. Harvoin tulee lähdettyä sieltä pois tyhjin käsin ja tapetointi alkaakin pikkuhiljaa jo kuulua harrastuksiin... Paikallinen Rautia teki muuttoa joku aika sitten ja siellähän oli kaikki tapetit puoleen hintaan. Paha, paha...

Kauemman aikaa olin jo ihastellut erästä tapettia ja tuolla reissulla se oli sitten jo pakko kotiuttaa. Nuorimman neidin huonetta koitan sisustaa sillä ajatuksella, että seuraava tulokas sinne sujuvasti voi sitten aikanaan muuttaa. Tämä kyseinen makkari kun sijaitsee meidän makuuhuoneen yhteydessä.

Tänään sitten aloin hommiin kolmen pienen apurin kanssa. Vanhin päätti ottaa työnjohtajan roolin (et sä sitä tapettia hei tolleen voi laittaa), keskimmäisen koitin valjastaa pikkusiskon viihdyttäjäksi (onko pakko, mua ei leikitytä) ja nuorimmainen keskittyi viihdyttäjän uupuessa liisterissä uimiseen. Aivan kuin näissä ei olisi ollut tarpeeksi, olin valinnut varsin vaalean tapetin joka ei anna armoa lainkaan. Kaikki pohjan epätasaisuudet ja oikaisut näkyivät. Toivotaan, että yön aikana Helinä Keiju käy heilauttamassa taikasauvaa ja epätasaisuudet katoavat kuin tuosta vain! Ja minä kun ajattelin suuren mahan olevan se pahin ongelma tässä hommassa...

Iltaan mennessä puolet tapeteista kuitenkin on seinissä ja huomenna voidaankin iloisesti jatkaa hommia =)

Aamulla näytti tältä:

Ja nyt illalla sitten tältä

Hauskaa joulua!

Piparin tuoksua,
tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä huisketta,
salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?


Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja,
seimen luona annetaan.


Tähti ja kuusi,
lyhtykin uusi,
siinäkö joulu on?
Lapsenko juhlaa,
paljon kun tuhlaa,
siinäkö joulu on?


Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja
seimen luona annetaan.

Hauskaa joulua kaikille!

Yllättäviä kirppislöytöjä

Sunnuntaina, kun keli oli mitä loistavin ja Pekka Pouta toitotti televisiossa, että autolla ei missään nimessä kannata lähteä uudellamaalla ajelemaan, päätin ajella 60 km suuntaansa. Ensinnäkin äitiä moikkaamaan mutta toisena takaa-ajatuksena oli myös minulle uudella kirpparilla käyminen. Eikä ollut turha reissu =)

Viime aikoina olen kirppiksiltä kantanut kotiin selkä vääränä erilaisia vanhoja lasiesineitä, eikä tämä reissu poikennut edellisistä =)

Apila- sarjaan olen ihastunut aivan totaalisesti. Joku aika sitten kirppikseltä kotiutui sarjan kermakko, naurettavan edulliseen hintaan.

Nyt mukaan tarttui 4 kpl juomalaseja huimaan 2,50e kappalehintaan. 

Jumalaisen kauniita, eikö? 

Ystäväni keräilee näitä Tamara Aladinin kääntökynttiläjalkoja ja kun sellainen eteen tupsahti, oli toki autettava ystävää hädässä ;) Kauniita nämäkin, eikö? 

Viime aikoina on tullut metsästettyä myös niitä lamppuja. Melkein joka huoneeseen on ollut tarve hankkia uusia valaisimia. Eteisen valaistusasiat saatiin kuntoon jo aikaisemmin, samoin vanhemman tyttären huone, kun Nasbalta löytyi ylimääräisenä riittävän romanttinen yksilö. 

Esiteinin lamppupolitiikka onkin aiheuttanut harmaita hiuksia enemmän, kuin olisi kuunaan uskonut. Yllättävää kyllä, muotitietoinen nuorimies tykkää punaisesta väristä sisustuksessa, joten kun nämä yksilöt viikonlopun reissulla eteen tulivat, ei enää tarvinnut miettiä. 

Ja myös äiti tykkää =)

Joulunodotusta

Näin joulun alla parasta kaikessa on  tonttujen kurkkiminen ikkunoista ja niiden jekkujen selvitteleminen. Eilen meillä koettiin suurta jännitystä, kun tonttu oli kahdelle vanhemmalle tuonut pussukat ihan taloon sisälle saakka :O Pussukoista löytyi lasten mielestä maailman parhaat tuomiset, tosin tämä tonttujen vierailu ei enää esikoiselle mennyt läpi ja olemmekin nyt intensiivisesti keskustelleet siitä, onko tonttuja ja pukkia olemassakaan. Meinasi nuorella herralla oikeasti mennä hermot, kun äiti ei suostunut myöntämään vieneensä eiliset pussukat heille =) Tosin, hyvin hän itsekkin siskoaan jekutti tänään, kuuseen oli ilmestynyt ihan outoja joulutervehdyksiä siskon poissaollessa. Tonttujen kepposia, sanoi sisko ;)

Eskarilainen toi tänään eskarissa tehtyjä joulukoristeita kotiin ja hetihän ne piti kuuseen laittaa. Näistä äitikin tykkää!

Tänä vuonna laitoimme ensimmäisen kerran muovikuusen olkkariin. Ajaa varmasti asiansa, vaikka kuusen tuoksua ei täällä nyt olekkaan. Mutta kun oletan, että koiranpentu ja nuorimmainen kuusen tulevat kaatamaan noin 100 kertaa, luulen muovikuusen olevan havuttomampi vaihtoehto lattialla makoillessaan... 

Muutoinkin jouluiset tekstiilit ja koristelut ovat vallanneet asunnon jo aika tehokkaasti. 

Joululahjatkin alkavat olemaan paketissa, kiitos pienen apurin. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Stressitöntä joulunodotusta!

Lampun metsästystä

Eilen päätin pikaisesti käväistä minulle uudella kirpparilla Perniössä, Maurin Makasiineilla. Pikainen on siitä paikasta kaukana, sillä kyseinen paikka on pullollaan mitä ihanampia tavaroita. Makasiini on useamman sata neliötä ja montaa neliötä ei tyhjää tilaa ole.

Ajatuksena oli löytää lamppu matalaan eteiseen. Aikaisemmin löytyi kirppikseltä tällainen ja sen seuraksi siis kaivattiin samantyylistä lamppua.

Kaiken tavaran keskellä sitten makoili tällainen ja pakkohan se kotiin oli kantaa.

Järkevä olisi tässä vaiheessa lähtenyt kassan kautta kotiin, mutta ei... Pakkohan se oli hieman vielä katsella ja tutkailla.

Ison tavararöykkiön keskeltä pilkotti jotain matalaa ja valkoista. Kaupansetä osasi kertoa siellä olevan pesukomuutin. Armottoman raivauksen jälkeen koko komeus sitten saatiin esille ja kas, mikä ihanuus sieltä paljastuikaan...

Kansiosa on maalattu valkoiseksi ja siihen on tehty marmorikuvio.

Kaapinovissa on kauniit koristekuviot.

Hiukan hiontaa ja maalia ja se on täydellinen!

Älä koskaan sano, mä en koskaan...

Tässä sitä sitten ollaan. Blogien ihmeellisessä maailmassa. Minä, jonka ei koskaan pitänyt tehdä mitään muuta kuin lueskella muiden blogeja väännän omaani. Mutta naisellahan on oikeus muuttaa mielipidettään, eikö ;)

Aika näyttää, kuinka blogin käy. Kolmen lapsen äitinähän minulla on vain aikaa kirjoitella uusia kuulumisia sekä miettiä, mistä blogissani kertoisin. Sisältö tulee kuitenkin pyörimään voimakkaasti kotimme remontoinnin ja sisustamisen, lapsien, raskauden sekä kirpputoreilun ympärillä. Oman tilansa ottanevat myös koiramme.

Nämä muutama kuva kuvastaa hyvin arkeamme. Koska mieheni on yksityisyrittäjä ja paljon töissä, remontit sujuvat usein pienten apulaisten kanssa.
Lapsityövoimaa, sanoisi joku...

Tervetuloa mukaan!