Täydellisyyden tavoittelua

Kirpputoreilla kiertely on aina hyvä syy karistaa remonttipölyt niskasta ja hävitä haaveilemaan ja suunnittelemaan entistä kauniinpaa kotia =)

Viime aikoina olen etsinyt niin netistä kuin kirppareilta ja erilaisista kierrätyskeskuksista sitä täydellistä kaappia keittiöön, mutta oikeaa ei ole vain eteen tullut. Joko kaappi on ollut aivan ylihintainen budjettiin tai sitten se on sijainnut jossain aivan liian kaukana. Kriteerinä kaapille on ollut ainoastaan se, että vanha sen täytyisi olla.

Ensin löytyi Salon kierrätyskeskuksesta elämää rumempi kaappi, joka ei ollut lähelläkään sitä keittiön kaappia mitä hain. Kaappi kuitenkin tarttui mukaan naurettavan halvan hintansa takia. Ajatuksena on, että valkoisen maalin (yllättyikö kukaan?) sekä kenties hieman muunkinlaisen tuunauksen voimalla, saadaan tästä kiva mappikaappi tietokoneen luo.

Perjantaina sitten lykästi sen täydellisen kaapin kanssa! Kyseinen kaappi sijaitsi liikkeen takaosassa, jonne myyjä minut hieman arkaillen johdatteli. Kaappi on kuulemma 1800- luvun lopulta ja sitä on jo joku aikaisemmin alkanut kunnostamaan. Hieman on hiottu ja pakkeloitu sieltä ja täältä. Hieman lisää hiontaa siis tiedossa. 

Se oli Rakkautta ensi silmäyksellä =)

Ja keittiöön kaappia tarvitaan siksi, että näitä Taalareita ja muita ihanuuksia alkaa olla nurkat pullollaan. Johonkinhan ne täytyy kivasti saada esille! 

Kuvia seuraa, kunhan hionnat ja muut pienet pintaehostukset on saatu tehtyä =) 

Hauska päivä!

Lauantai kului ystäväni ja hänen lapsensa synttäreillä. Tavallisuudesta poiketen pippalot järjestettiin majalla ja perinteisen juhlapukeutumiskoodin sijaan vedimme niskaamme ulkoiluvaatteet. Tämä siksi, että päivän ohjelmaan kuului makkaran ja lettujen syömistä ulkona, pulkkamäkeä sekä ponitalutusta.

Muutaman tunnin reippailun jälkeen autossa matkusti kotiin päin punaposkisia, erittäin rauhallisia lapsia. Rauhallista ja hiljaista todellakin takapenkillä oli, sillä koko kolmikko nukkui koko matkan =)

Ihanan erilaiset synttärit!

Tapettiviidakossa seikkailua

Remontti tuntuu hieman pysähtyneen, sillä olohuoneen tapettien kanssa ilmeni ongelma. Viime kesänä tapetoin seinän tapetilla, jota täytyisi saada vielä 1 rulla uuteen seinään. Ongelmaksi on nyt muodostunut se, ettei kyseistä tapettia ilmeisesti enää valmisteta tai ei sitä ainakaan mistään enää löydy. Koko olohuone täytyy siis tapetoida uudelleen ja sehän meinaa tuottaa päänvaivaa. Ihania tapetteja on aivan  liikaa!

Yksi olohuoneen seinä on tällä hetkellä päällystetty erilaisilla mallipaloilla, joita tuijottelen osaamatta tehdäpäätöstä. Sanoisin, että seinä on melkoisen pirteän näköinen tuollaisena  =)

Kukkaa seinälle tulee, mutta millaista. Kas siinäpä iso pulma!

Pienin remonttiapuri on myös tajunnut, että jotain tapahtuu ja seiniltä saa repiä tapetteja alas. Valitettavasti apu on kohdistunut väärään huoneeseen, joten makkarin seinä tulee myös saamaan uuden kuosin. Jotain romanttista sekin kaipaa, kenties toista näistä?

Ja jotta ei elämä ihan makoiluksi ja suunnitteluksi menisi, piti kotiin raahata taas löytö. Vanha kahden istuttava pulpetti sai maalia päälleen ja tytöt uuden piirrustuspaikan.

Kotiinkannettuna:

Ja nyt: 

Ja lienee on sanomattakin selvää, että mä en lähtenyt alunperin sieltä käytetyn tavaran liikkeestä pulpettia etsimään vaan astiakaappia TAI puusohvaa keittiöön...  Hups!

Lumisin terveisin, 

Koivulan huligaanit 

(On me keretty siis muutakin tekemään, kuin maalihuuruissa elämään =) )

Remonttituskaa

Lattia on valmis. Kaikki muut paikat sen sijaan repsottavat.

Miksi remontin edetessä muut paikat alkavat näyttää nuhruisilta ja on vain pakko tarttua maalisutiin ja ehostaa se nuhruinen paikka?

Juuri nyt tuntuu siltä, että tämä ei koskaan valmistu. Ainakaan ne viimeiset listat eivät pääse paikalleen koskaan.

Olkkariin astuttaessa näyttää nyt tältä. Lattian vaihdon myötä yleisilme kirkastui kummasti! Kuvasta tosin huomaa, kuinka katto oikein huutaa itselleen uutta pintaa.

Koska kaikki alakerran seinätkin ovat työn alla, on kaikki patterit revitty irti. Onneksi ulkona ei ole kamalan kylmä ja takan tehot ovat riittäneet pitämään alakerran lämpimänä. Takan edusta odottaa laattoja, ehkä ne saadaan paikoilleen sitten ensi vuonna?

Keittiön seinät ovat pakkeloinnin, maalauksen ja tapetoinnin alla. Vain juuri rakennettu väliseinä hyllyineen on valmiina ja jotenkin koominen näky kaiken ympärillä vallitsevan kaaoksen keskellä... 

Seuraava kohde jo odottaa tekijäänsä. 

Tuleehan tästä joskus valmista, tuleehan? 

Valmis keittiö? Tai sitten ei...

Keittiön ja olkkarin välisen seinän myötä tuli ajankohtaiseksi lattian uusiminen. Molemmat huoneet ovat aikaisemmin olleet kamalaa muovimattoa, molemmat eri kuosia. Muovimattojen välinen sauma on tehty aivan uskomattomaan kohtaan, jolloin keittiö on jatkunut enemmänkin olkkarin puolelle. No, seinän rakentaminen oikein korosti tätä epäkohtaa, joten lattiakauppaan kävi tieni...

Ensin ajatuksena oli laittaa lattiaan Ikean laminaattia, samaa jota on jo yhdessä makuuhuoneessa. "Joku" näppärä on aikoinaan laskenut makkarin pinta-alan ihan hieman vain väärin, tuota kyseistä laminaattia on lojunut jo hetken n. 20m2 ylimääräistä varastossa... Isäntä kuitenkin sanoi heti pesevänsä kätenä Ikean laminaatin asentamisesta, joten päätin sitten katsastaa kokonaan uuden kuosin lattiaan...

Kodin Terrasta se sopuhintainen ja silmää miellyttävä lattia sitten löytyi, valkoöljytty saarni väriltään.

Ei muuta kuin vajaa 50m2 laminaattia peugeotin takakonttiin (kuka oikeesti muka pakettiautoa mihinkään tarvitsee) ja kotiin. Kotona sitten kaivelin laminaatin asentamiseen tarvittavat tavarat esille ja ajattelin naputella hommaa hieman alkuun. 

Lopputulos: Laminaatit ovat edelleen kauniisti paketeissaan pitkin poikin asuntoa ja keittiössä näyttää tältä

Joo-o... Palataan asiaan, kunhan hiontapöly on taas laskeutunut... 

Valmista pintaa

Uusivuosi vaihtui tiiviisti remonttipölyn keskellä. Uskomatonta, kuinka pölyävää tavaraa tuollainen seinätasoite voikaan olla! Muiden suunnitellessa uuden vuoden vaihtumisen juhliaan, päätin reippaana tyttönä tapetoida rumiluksen seinän. 

Seinään valikoitui tapetti, joka on jo muutaman vuoden maannut kaapissa odottamassa aikaansa ja paikkaansa. No, nyt se paikka vihdoin löytyi! 

Tapetin nimestä, valmistajasta tai muustakaan minulla ei ole harmainta hajuakaan. Jostain kumman syystä rullan päältä oli poistunut niin muovi kuin se lappukin, jossa tapetin tiedot kerrotaan. 

Myös rumilus pääsi seinälle ja pikku hiljaa koitan keksiä, mitä siihen laittaisin. Vaikka kaapit pursuavat astioita, en muka kuitenkaan löydä mitään kivoja lautasia ja kuppeja tuohon! Hyvä syy kierrellä hieman lisää kirppiksiä ;) 

Nuo ruusukuvioiset kahvikupit, jotka siinä nyt roikkuvat, ovat muuten vanhempieni kihlajaislahjaksi saamat. Harmittavasti yksi kahvikupeista on vuosien saatossa hajonnut enkä ole vastaavaan kuppiin missään törmännyt. 

Pieni remonttiapulainen oli tietenkin mukana hommissa omilla työkaluillaan... 

Ja rankan remontoinnin jälkeen on tietenkin syötävä hyvin. Muusta ruuasta niin väliä, kunhan näitä pippureita (jalopenoja?) riittää...